Heikki Immonen
Kirjoittaja on aloittanut 1. joulukuuta 2016 Karelia-ammattikorkeakoulussa William ja Ester Otsakorven säätiön rahoituksen mahdollistamana yrittäjyyden yliopettajana. Kirjoittajan työsarkaa on yrittäjyyspolun rakentaminen ja kehittäminen koko korkeakoulun tasolla sekä mm. www.epicchallengejoensuu.com -koulutusohjelman ja www.draftprogram.com -mikrorahoitusohjelman koordinointi.
Yrittäjyyden paradoksi
Yrittäjyys on juhlapuheiden ja strategioiden lempilapsi. Uudet työpaikat ja kansantalouden kasvu syntyvät yrityksissä. Menestyvät yrittäjät ovat Suomessakin saamassa vähitellen heille kuuluvaa arvostusta. Kollektiivisen yrittäjyysmyönteisyyden vallitessa on helppo päätyä johtopäätökseen, että talous saadaan nousuun yrittäjyyttä lisäämällä ja yksilön paras tae menestykseen on juuri yrittäjyyden uravalinta.
Eikä oppilaitoksia, elinkeinoyhtiöitä, kuntia ja järjestöjä ei voi syyttää yrittämisen puutteesta. Hanke ja suunnitelma toisensa jälkeen yrittäjyyttä halutaan edistää ja tukea, mutta viisasten kiveä ei kukaan näytä löytäneen. Yrittäjyyden paradoksi on nimittäin siinä, että vaikka samaan aikaan uudet työpaikat ja kasvu syntyy yrityksissä, ei yritysten määrä näytä olevan millään tavalla tekemisissä kansantalouden menestyksen kanssa. Kreikassa nimittäin on OECD-maista eniten yrityksiä [1].
Höyhenet ja lentämisen taito
Yrittäjyyden edistämisen paradoksi muistuttaa Harvardin yliopiston business schoolin kuuluisan professorin Clayton Christensenin usein käyttämää esimerkkiä lentokoneiden historiasta [2]. Vuosisatojen ajan ihmiset lintuja tarkkailemalla pyrkivät rakentamaan laitteita tai apuvälineitä, jotka mahdollistaisivat lentämisen. He päättelivät virheellisesti, että koska kaikilla linnuilla on sulkapeite ja ne räpyttelevät siipiään, on lentotaito kiinni näistä ominaisuuksista. Seurauksena lukuisat käsiin kiinnitettävät ja sulilla peitetyt siipirakennelmat epäonnistuivat kerta toisensa jälkeen. Vasta, kun lentämisen taustalla oleva todellinen syy-seuraussuhde, eli siiven muodon ja nosteen logiikka kyettiin ymmärtämään, tuli lentävien laitteiden kehittäminen mahdolliseksi.
Yrittäjyyden edistämisen virheellinen päättelyketju kuuluu näin: Koska uudet työpaikat ja kasvu syntyy yrityksiin, edistetään kasvua ja uusien työpaikkojen syntyä edistämällä uusien yritysten syntyä. Ilman oikeaa syy-seuraus-suhteiden ymmärrystä on yrittäjyyden edistäminen siis kuin sulkapeitteisten käsiin kiinnitettävien siipien valmistamista siinä toivossa, että niin varustettuna ihminen kohoaa kauniisti siivilleen.
Älä luovuta
Yrittäjyyden ymmärtäminen on iso asia. Eikä tämä kirjoitus pyri millään tavalla tyhjentämään pöytää. Jotain pientä pohdintaa voi varmasti kuitenkin harrastaa. Esiin voidaan nostaa yksi hyvin mielenkiintoinen tutkimustulos Saksasta vuodelta 2014 [3]. Tutkijat analysoivat yli 8000 saksalaisen yritysten menestystä ja konkursseja ja tulivat häkellyttävään johtopäätökseen: ”We find that portfolio and serial experience is unrelated to survival or avoiding bankruptcy”. Toisin sanoen yrittäjän aikaisempi yrittäjyyskokemus ei näytä parantavan yrityksen selviytymismahdollisuuksia. Jos mahdollisuuksia ei voi parantaa edes käytännön kokemuksen kautta, mitä toivoa muodollisella yrittäjyyskoulutuksella voi olla?
Ei syytä huoleen. Tutkimustulosta voidaan tarkastella myös toisenlaisesta näkökulmasta. Tuloksen voidaan katsoa tarkoittavan sitä, että vaikka yksittäisen yrityksen tai liikeidean menestyksen ennustaminen on mahdotonta, voidaan menestyksen mahdollisuuksia lisätä vaikkapa 10 vuoden ajanjaksolla kokeilemalla tässä ajassa mahdollisimman montaa uutta liikeideaa. Kun on ostanut useamman arvan, voiton mahdollisuudet kasvavat.
Tällä johtopäätöksellä on kaksi tärkeää käytännön seurausta yrittäjyyden edistämiselle oppilaitoksissa:
1. Kokeiluosaamisen tärkeys. Yrittäjyyskasvatukseen on sisällytettävä menetelmiä ja tekniikoita, jotka mahdollistavat liikeidean menestysmahdollisuuksien nopean ja systemaattinen testaamisen. Jos käsissä on huono idea, on siitä päästettävä nopeasti irti ja siirryttävä seuraavaan. Ei kanttarellejäkään löydy paikasta, jossa niitä ei kasva. Kannattaa vilkaista seuraavan nyppylän taakse. On syytä mainita, että Karelian Epic Challenge -ohjelma edustaa NASA-yhteistyön myötä kokeiluosaamisen kärkipäätä ja tämä ehkä selittää ohjelman alustavia positiivisia yrittäjyystuloksia.
2. Ei saa luovuttaa. Oppilaitosten ja muiden organisaatioiden olisi luotava sellaiset olosuhteet, että katkeamattomille liiketoimintakokeiluille on tilaa ja aikaa. Sivutoimiset pienet kokeilut ovat ok, sillä ainoa tapa varmistaa että ei koskaan onnistu, on lopettaa yrittäminen. Yksi Karelian Draft Program -mikrorahoitusohjelman tärkeimmistä yrittäjyysmenestyksen selittävistä tekijöistä voikin olla juuri se, että pienen pienikin rahoitus pitää tiimin yrittämisessä kiinni. Ohjelma antaa syyn käyttää omaan projektiin muutaman tunnin viikossa kaikkien opiskelu- tai työkiireiden keskellä.
Tällä kirjoituksen myötä haluan kiittää William ja Ester Otsakorven säätiötä heidän yrittäjyyden edistämiselle myöntämästään tuesta. Toivon tulevien kirjoitusten avaavan lukijoille mitä kaikkea yrittäjyyden edistämisen ihmeellinen maailma pitääkään sisällään.
Lähdetiedot
Halabisky, D. (2010). Policy Brief on Youth Entrepreneurship. OECD. Retrieved December 23, 2016, https://www.oecd.org/cfe/leed/Youth%20entrepreneurship %20policy%20brief%20EN_FINAL.pdf
Christensen, C. M., Allworth, J., & Dillon, K. (2012). How will you measure your life?. HarperBusiness.
Gottschalk, S., Greene, F. J., Höwer, D., & Müller, B. (2014). If you don’t succeed, should you try again? The role of entrepreneurial experience in venture survival. The Role of Entrepreneurial Experience in Venture Survival (January 29, 2014). ZEW-Centre for European Economic Research Discussion Paper, (14-009).
